Torinon käärinliina

Joukko kansainvälisiä tutkijoita on pitkään pohtinut 2000 vuotta vanhojen, Lähi-idästä peräisin olevien hautaliinojen arvoitusta. Näitä merkillisiä liinoja on läpi kirkon historian säilytetty erityisiä arvoesineitä vastaavasti.

Myöhempien säilytyspaikkojen mukaan liinoja kutsutaan Torinon käärinliinaksi, Manoppellon hunnuksi tai kasvoliinaksi sekä Oviedon kasvoliinaksi. Kahdessa ensiksi mainitussa on jotakin, mitä ei ole löydetty yhdestäkään muusta historiallisesta tai nykypäivän esineestä. Tiedemiehet ovat puolestaan todenneet Oviedon liinan olevan peräisin saman henkilön hautauksesta kuin kaksi aiempaa. Oviedon liinaa on käytetty veren pyyhkimiseen kasvoilta ja se on asetettu erilleen hautaan. Liinassa näkyvät myös veren pyyhkijän eli hautaajan sormenjäljet.

Torinon käärinliinaa ovat tutkineet peräti 55 erikoisalan johtavat asiantuntijat, aina lääketieteestä tietotekniikkaan saakka. Se on 4,37 x 1,11 m kokoinen. Käärinliina oli osa ensimmäisen vuosisadan juutalaista hautaustapaa. Reunat on taiteltu ja sidottu liinan reunasta otetuilla kaistaleilla pitämään jalat, kädet ja pään alueen liina paikoillaan. Kangas on kudottu tekniikalla, jolla valmistettiin tuolloin Lähi-idän yläluokan hautavaatteet. Mitattu vanilliinipitoisuus on osoittanut pellavakankaan iäksi noin 2000 vuotta. Korjauspalat ovat selkeästi myöhemmältä ajalta.

Ennen Jerusalemin piiritystä käärinliina oletetaan siirretyn Pellaan vuonna 66 jKr., jonne kristityt pakenivat, ja sieltä Syyrian Antiokiaan 69 jKr. Ei tiedetä, päätyikö käärinliina jo varhain vai ehkäpä vasta myöhemmin Edessaan, nykyiseen Turkkiin. Tämä erityisen arvokkaana pidetty kangas tunnetaan historiallisissa lähteissä jo 540-luvulla nimellä: "Akheiropoietoi - Ei käsin tehty". Miksi näin outo nimi? Ja mikä oli saanut juutalaistaustaisen alkuseurakunnan säilyttämään hautaliinaa? Vuonna 944 jKr. käärinliina siirrettiin Konstantinopoliin. Savoijin herttuat eli Italian entinen kuningassuku, jonka hallussa liina oli keskiajalta saakka, testamenttasi sen Vatikaanille vasta 1900-luvun lopulla. Vuodesta 1578 liinaa on säilytetty Torinossa.

Kun Torinon käärinliinaa valokuvattiin vuonna 1898, huomattiin, että valokuvan negatiivivedokseen muodostui täydellinen valokuva kankaan sisällä olleesta miehestä. Kankaassa ollut kuva oli ollut itsessään valokuvan negatiivi. Miten se oli voinut valottua ja millä tekniikalla? Nykytutkijat toteavat, ettei kuva ole ihmisen aikaansaannos eli väärennös. Luonnollinen prosessi ei selitä tapahtunutta, eikä maaleja tai pigmenttejä ei ole löydetty, värjäävien ruumiin eritteiden lisäksi. Taiteelle tarpeelliset ääriviivat ja muut ominaisuudet puuttuvat. Yläkuvassa liinan kuva on käänteisenä, vertailun helpottamiseksi negatiivikuvaan nähden.

Kuvassa näkyy juutalaispiirteinen hahmo, ensimmäisen vuosisadan tavan mukaan pitkätukkainen ja -partainen. Tietokonegrafiikka osoittaa kyömyn nenän. Mies on voimakasrakenteinen, n. 175-181 cm pitkä, noin 75 kg:n painoinen ja noin 30-45-vuotias. Liinassa on ainakin 58 siitepölyhiukkaslajia. Osa lajeista viittaa pääsiäisen aikaan ja Israelin alueelle, osa kertonee liinan myöhemmistä vaiheista.

Pieniä pistohaavoja on otsalla ja ympäri päänahkaa, n. 30 kpl. Tutkijoiden mukaan jokin piikkinen päähine on ollut näiden aiheuttajana, seurauksena oletetusti ankara kolmoishermosärky. Numero kolmea muistuttava uurre otsalla vahvistaa kovan tuskan. Se näkyy hyvin, sillä veri on täyttänyt uurteen. Kasvoissa on ruhjeita ja turpoamista lyöntien jäljiltä. Nenä on murtunut, rusto vääntynyt vasemmalle. Sieraimista ja suupielestä on valunut runsaasti verta. Oikeassa silmäluomessa on repeämä ja koko silmän alue on turvoksissa. Miehen selkäpuoli on riekaleina. Ruoskan iskuja on annettu 98-121. Uhri sidottiin ensin puuhun ja ruoskittiin täydellä voimalla. Jo tämä usein tappoi. Pitkittäisiä ja poikittaisia haavoja on selässä, hartioilla, niskassa, käsivarsien yläosassa, pakaroissa, reisissä, säärissä ja kantapäissä. Haavojen muoto on roomalaisen flagrum- lyijykuularuoskan jälki. Flagrum on haaroitettu, lyijypalloin ja terävin luupalasin varustettu piiska. Kuulat ovat olleet 11 mm:n kokoisia. Niitä yhdistää silta. Veren pursuminen sen alta kielii epätavallisen suuresta lyöntivoimasta ja julmuudesta.Päällimmäisenä olevan, oikean käden ranteessa on suuri, pyöreä pistohaava. Jalkapöydässä ja jalan alla ovat suuret pistohaavat aivan kuin jalat olisi läpäisty samalla naulalla.Modernin tutkimukset ovat vahvistaneet uhrin olleen ristiinnaulittu. Oikeassa kantapäässä näkyy verenvuoto, oletetusti terävästä piikistä, joka asetettiin ristiinnaulittujen jalan alle tuottamaan lisätuskaa.

Jaloissa tai käsissä ei ole merkkejä luiden rikkomisesta. Hiertymiä näkyy toisella olkapäällä. Oikeassa kyljessä, viidennen ja kuudennen kylkiluun välissä, on syvä haava, joka patologien mukaan aiheutunut keihään pistosta rintaonteloon. Vinoneliön muoto kertoo roomalaisesta Lancea-keihäästä ja pisto on tehty kuoleman jälkeen.

Kuvan lisäksi kankaassa on tulehdusnestettä, sekä bilirubiinisia, syvän punertavia läiskiä AB-veriryhmää, jotka ovat imeytyneet kankaaseen. Mm. immunologia, fluerosenssi ja spektrografia osoittavat, että kyseessä on vanha veri, jossa on runsaan hemolyysin merkit, viestien voimakkaasta kidutuksesta. Ristiinnaulitseminen oli julmin teloitustapa ja aiheutti causalgisen tuskan, suurimman mahdollisen kivun, mitä ihminen voi tuntea.

Mutta miten itse kuva, joka poikkeaa verijäljistä, on muodostunut? Tutkijoiden mukaan sen on aiheuttanut jokin kuiva prosessi, jolla ei ole omaa aineellisuutta. Selkäpuolen kuva on intensiteetiltään yhtä suuri kuin etupuolen, viitaten painottomuuteen. Prosessi ei ole saanut aikaan sivukuvaa edes kankaan käännöksessä pään yli, vaan on tarkka ja kolmiulotteinen. Kuva on syvyyssuunnassa ilman hajontaa. Valon tai varjon lähdettä tai suuntaa ei ole havaittavissa.

Tiedemiesten mukaan kyseessä on ollut voimakas ja lyhytaikainen lämmön tai valon purkaus, joka vaikuttanut sekä ylös- että alaspäin, jolloin itse kankaalle muodostui ruumiista negatiivikuva. Tiede kuitenkaan ei anna vastausta siitä, mikä tai kuka tilanteen olisi aiheuttanut. Verijälkien eheyden perusteella kangasta ei oltu poistettu ruumiin yltä kuvan syntyessä, joten purkauksen on tullut lähteä itse ruumiista. Tutkijat olettavat, että ruumiin on täytynyt haihtua atomeiksi tai tulla läpinäkyväksi, nousta ulos energian muodossa kankaan läpi. Ruumiin on täytynyt poistua ennen kuin se on alkanut mädäntyä 3 vuorokauden kuluttua. Jo yli 36 tuntia olisi aiheuttanut tahmean liinan ja reaktion voiteiden kanssa, joilla kyseinen liina on kyllästetty. Jos hautaus olisi tapahtunut vaikkapa perjantai-iltana, aikaiseen sunnuntaiaamuun on 24-36 tuntia.

Torinon käärinliina olemassaolo on saanut osakseen runsaasti vihamielisyyttä. Kuitenkaan aina käärinliinasta ei ole nostettu asiallista, tieteellistä keskustelua. Internetinkin "avoimet", tiukasti hallinnoidut, suurta yleisöä saavuttavat sivustot usein julkaisevat tieteellisesti perusteettomia väitteitä, pohtivat katolista taikauskoa yleensä tai paria "kriittistä tutkimusta", kuten 80-luvun radiohiiliajoitusta. Se tehtiin keskiaikaisesta korjauskaistasta liinan reunasta ja lähetettiin yliopistoihin. Itse asiassa valokuvanegatiivi keskiajalta olisi lähes yhtä suuri ihme kuin varhaisempikin, vaikka tätä harvemmin mainitaan. Myöhemmin tehdyn ajoituksen mukaan itse liina on 300 eKr - 400 jKr. väliseltä ajalta.

Emeritus professori Jouko Martikaisen mukaan hämmästyttävimmän löydön tekivät atomifyysikko André Marion sekä Anne Laura Courage tietokonetekniikalla. Kasvojen reunalta löytyi sentin korkuinen, punaisella kirjattu teksti. Oikealla puolella lukee: "Nazareenos" , leuan alla "Jeesou". Ajan tavan mukaisesti syytös ja nimi saatettiin kirjoittaa käärinliinaan. Liinassa lukee heprea-arameaa, latinaa, sekä kreikkaa, josta viimeisellä sanat: "olemme havainneet". Se muistuttaa kansan johdon virallista, vilpillistä syytöstä: "Tämän me olemme havainneet villitsevän kansaamme" (Luuk. 23:2). Kankaaseen on kirjoitettu myös ainakin seuraavat sanat: "..otettu alkuillasta... kuolemaan... määräyksestäni." Asiantuntijan mukaan kirjoitus on vähintään 1800 vuotta vanha.

Kasvoliina asetettiin käärinliinan päälle. Myös Manoppellon ohut kasvoliina tunnetaan kirkkohistoriasta jo varhaiselta ajalta. Siihen muodostuneen kuvan on täytynyt syntyä murto-osasekuntia myöhemmin kuin itse käärinliinaan, mikäli prosessi todella on lähtenyt ruumiin sisältä. Toisin kuin käärinliinassa, saman henkilön silmät ovat Manoppellon liinan kuvassa auki...

"Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoon käärittynä. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka ensimmäisenä oli tullut haudalle, meni sisään ja näki ja uskoi." Johanneksen evankeliumi 20:6-8


Teksti pohjautuu Ian Wilsonin kirjaan Käärinliinan arvoitus, kansainvälisen käärinliinatutkimuskeskuksen johtaja Bruno Barberiksen esitelmään Suomessa vuonna 2016 sekä emeritusprof. Jouko Martikaisen antamiin haastatteluihin. Lisäksi on käytetty dosentti Juha Hiltusen kirjaa (ks. alla).

Lisää käärinliina-aiheesta voit lukea:

www.shroud.com

Juha Hiltunen: Valokuva Jeesuksesta (Kirjapaja 2009 ja 2019).