Rauhan ja sodan välissä Etelä-Sudanissa

Etelä-Sudanin alueella on käyty sisällissotia itsenäisyyden alkuajoista lähtien. Nyt rauha on solmittu, mutta konkreettinen muutos on ollut hyvin hidasta. Ugandan pakolaisleireillä seurakuntalaiset odottavat paluuta kotiinsa.

Vuonna 2008 Sleyn lähetyskenttä Afrikassa laajeni Sudanin ja Etelä-Sudanin alueille, kun yhteistyö paikallisen luterilaisen kirkon kanssa alkoi. Sitä ennen aluetta oli riepotellut 22 vuotta sisällissota, joka päättyi rauhan solmimiseen pohjoisen ja etelän välillä, ja lopulta Etelä-Sudan itsenäistyi omaksi valtiokseen 2011. Rauhantila uudessa Etelä-Sudanin valtiossa ei kuitenkaan ehtinyt kestää kauaa, sillä myös siellä puhkesi sisällissota joulukuussa 2013. Suuren pakolaisvirran mukana Sleynkin työ siirtyi naapurimaa Ugandan pakolaisleireille.

Toivon ääniä kuultiin, kun Etelä-Sudanissa saatiin aikaan rauhansopimus 2018 elokuussa. Rauhan toteutuminen käytännössä ei ole ollut kuitenkaan yksinkertaista.

- Isompia kahinoita ei ole viime aikoina ollut, mutta rauhanneuvotteluissa tehdyt sopimukset ovat edistyneet hirvittävän hitaasti, eikä isoja asioita ole saatu eteenpäin. Tahtotila rauhan toteutumiseksi on, mutta konkreettiset toimet sen eteen ovat kangerrelleet pahasti, kertoo tänä vuonna Etelä-Sudanin työstä eläköitynyt Antti Saarenketo.

Saarenkedon mukaan ongelmia rauhan etenemisessä tuottaa se, että sodassa on mukana useampia eri ryhmittymiä. Etelä-Sudanin sota syttyi alun perin presidentti Salva Kiir Mayarditin ja varapresidentti Riek Macharin kesken, minkä jälkeen joukot jakaantuivat.

- Sodassa on ollut viime kädessä kysymys vallasta ja vanhoista heimojen välisistä riidoista.Kahden suurimman kiistakumppanin, presidentin ja varapresidentin, välit on saatu jonkinlaiseen kuntoon, mutta kaikki sotivat tahot eivät ole mukana rauhanprosessissa.

Rauhansopimuksen yhtenä tavoitteena on saada armeija rauhanomaiseen tilaan ja poistumaan maakunnista, joissa sota on ollut.

- Armeijan olisi siirryttävä Etelä-Sudanin kylistä, joissa on ollut kapinoita, sekä Etelä-Sudanin pohjoisosasta. Armeija pitäisi saada siihen tilaan, missä se oli ennen sisällissotaa, eli molempien joukkojen sotilaista muodostettaisiin maan armeija, Saarenketo avaa.

Saarenkedon mukaan Etelä-Sudanissa ollaan tällä hetkellä rauhan ja sodan välimaastossa.

- Kuvailisin tilannetta niin, että ei ole sota mutta ei kunnolla rauhakaan. Joukkojen pitäisi palata kasarmeille, mutta tätä ei ole saatu toteutettua. Nyt vielä koronaepidemian takia lentoliikenne on kielletty, mikä hankaloittaa tilannetta, sillä maantieverkosto on hyvin huono.

Aktiivinen kirkko

Sley tekee yhteistyötä Etelä-Sudanin ja Sudanin luterilaisen kirkon (ELCSS-S) kanssa. Saarenketo kertoo paikallisen kirkon olleen toiminnassa koko konfliktin ajan.

- Silloin, kun oli aktiivinen sotatila, kirkolla oli vaikeampaa. Haastavin tilanne on ollut pohjoisosassa Etelä-Sudania. Kirkot ovat sinnitelleet ja toimineet kuitenkin kaikesta huolimatta. Kirkko on myöskin ollut valtavan suuri tuki ihmisille, Saarenketo kuvaa.

Sleyn yhteistyökirkon toiminta on jatkunut aktiivisesti Ugandan pakolaisleireillä, jonne monet eteläsudanilaiset siirtyivät sotaa turvaan. Leireillä elämä on kuitenkin haastavaa. Tällä hetkellä Ugandassa työtä tekevä lähetti Pauli Vanhanen kertoo, että tilanne leireillä on pysynyt melko samanlaisena muutaman vuoden ajan.

- Etelä-Sudanilaisia pakolaisia leireillä on noin miljoona ihmistä. YK on vähentänyt ruoka-avustuksia, ja monien pakolaisten tilanne on erittäin hankala. Myös korona-tilanne vaikuttaa leireillä tällä hetkellä ja tekee poikkeusoloihin poikkeusoloa, Vanhanen selittää.

Etelä-Sudanin luterilaisella kirkolla on tällä hetkellä seurakuntia kymmenkunta neljällä eri pakolaisleirillä. Vanhanen kertoo, että myös muutamia uusia seurakuntia on syntynyt viime vuosina.

- Kristityt kokoontuvat vaatimattomiin kirkkoihin sunnuntaisin jumalanpalveluksiin. Kirkon pastoreita leireillä on neljä ja lisäksi on evankelistoja ja diakonissoja. Kirkon työntekijät opettavat Raamattua ja kokoavat kristittyjä yhteen rukoilemaan ja laulamaan.

Pakolaisleireillä Sley tukee paikallisen kirkon pastoreita ja diakonissoja sekä myös joidenkin lasten koulunkäyntiä.

- Tieto siitä, että on seurakuntia, kristittyjä veljiä ja sisaria Suomessa, jotka tahtovat auttaa ja olla tukemassa evankeliumin eteenpäin viemistä rukouksin ja taloudellisesti, on suurena rohkaisuna näille pakolaisille, Vanhanen painottaa.

Toiveita paluusta

Pakolaisleirillä työskentelevät etelä-sudanilaiset pastorit Ezra Bako ja Otti Chares kertovat, että kirkko toimii aktiivisesti pakolaisleireillä ja on jatkanut kasvuaan.

- Kirkkomme jakaa evankeliumia sekä seurakuntalaistemme keskuudessa että niille, jotka ovat vielä kirkon ulkopuolella. Jumalan armosta ja Sleyn tuella ELCSS-S on onnistunut avaamaan kahdeksan seurakuntaa neljälle isommalle pakolaisleirille. Edellisvuonna kastettiin 212 ja konfirmoitiin 135 seurakuntalaista, pastori Bako kertoo.

Rauhan solmiminen on herättänyt toiveita kotiinpaluusta myös seurakuntalaisissa. Vielä odotetaan kuitenkin konkreettisia merkkejä rauhasta.

- Suurin osa pakolaisista odottaa innolla kotiin paluuta, kun rauha on todella toteutunut ja Etelä-Sudanissa on turvallista olla, Bako sanoo.

- Muutama seurakuntalainen on palannut pitämään huolta viljelyksistään. Toiset ovat jättäneet lapsensa leireille ja jotkut ovat menneet koko perheen kanssa takaisin, pastori Chares puolestaan kertoo.

Rauhan solmimisen herättämistä toiveista huolimatta leirien tilanne on tällä hetkellä vaikea johtuen maailmalla riehuvasta koronavirustilanteesta ja sen vaikutuksista Ugandassa.

- Ihmiset ovat huolissaan koronaviruksen leviämisestä leireillä. Kirkoissa ei voida pitää tilanteesta johtuen yhteistä jumalanpalvelusta. Suurin huolen aihe leireillä on kuitenkin tällä hetkellä kova nälänhätä, ja maan sulkemisen vuoksi ruuan hinta on noussut, Chares selittää.

Pauli Vanhanen näkee, että rauhan solmiminen on nostanut toiveet paluusta takaisin Etelä-Sudaniin, mutta vielä on kuitenkin liian aikaista nähdä suurempaa muutosta.

- Arvioisin, että näemme vuoden loppuun mennessä, kantaako rauhan solmiminen hedelmää ja alkaako paluumuuttoa tosissaan tapahtua. Osa ihmisistä on kotiutunut leireille, ja heidän motivaationsa palata voi olla heikko, vaikka siihen olisikin mahdollisuus, Pauli Vanhanen pohtii.

Sanansaattaja 18.05.2020