Milloin Kristus syntyi?

Joulunajan lähestyessä nousee jälleen kiinnostus Jeesuksen syntymäpäivän ajankohdan ja Betlehemin tähti-ilmiön olemuksen pohdintaan. Tieteen näkökulmasta yksi muinaiseen tähteen tarkimmin perehtyneistä suomalaisista on teologian lisensiaatti, astronomi Risto Heikkilä. Kirjassaan Joulun tähti hän käsittelee jouluista aihetta astronomian lisäksi myös historiallisista lähtökohdista.

Mitä sitten tiedämme Jeesuksen syntymän ajankohdasta? Toisistaan useimmiten erillään toimineet, varhaiset kirkkoisät toteavat yksimielisesti syntymän tapahtuneen 2 tai 3 eKr. Se, kumpi vuosi on kyseessä, riippuu siitä, lasketaanko Augustuksen ensimmäinen hallitusvuosi mukaan vai ei.

Esimerkiksi kuuluisa kirkkohistorioitsija Eusebius Kesarealainen (260/76 - 340 jKr.) ilmoittaa, että "Vapahtajamme ja Herramme Jeesus Kristus" syntyi Augustuksen hallitusvuonna 42. Hän mainitsee historian suurtapahtumia, jotka kaikki viittaavat vuoteen 2/3 eKr. Muista tiedoista päätellen voidaan arvella Eusebiuksen laskeneen mukaan myös Augustuksen ensimmäisen hallintovuoden. Tällöin syntymävuosi olisi 3 eKr. Kirkkoisä Klemens Aleksandrialainen (n. 150-215 jKr.) antaa tarkimman arvion. Hän kertoo Messiaan syntyneen marraskuussa 3 eKr.

Monet messiaaniset juutalaiset uskovat kirkkoisän tavoin Jeesuksen syntyneen syksyllä, lehtimajajuhlan ensimmäisenä päivänä. Esimerkiksi vuonna 3 eKr. juhla alkoi 26.10.

Voisivatko he olla oikeassa? Sillä nykyistä Jeesuksen syntymäjuhlaa alettiin viettää vasta satoja vuosia myöhemmin, ja hänen syntymäänsä perustuva ajanlaskummekin on vasta 500-luvulta.

500-luvun alkupuolella nimittäin eräs munkki sai tehtäväkseen seuraavan vuoden pääsiäisen ajoittamisen. Kirkon pääsiäisen vietto oli juuri erotettu alkuperäisestä, juutalaisen pääsiäisen ajankohdastaan. Tähän päätökseen vaikutti kompromissi Rooman valtion ja sen epäjumalanpalvonnan traditioiden kanssa. Pääsiäisen ajoituksesta seurasi kuitenkin laajempi muutos, ajanlaskun uudistaminen. Kristuksen syntymä laskettiin vuodelle 1 eKr., ja seuraava vuosi nimettiin ensimmäiseksi Herran vuodeksi.

Ajanlaskumme oikeellisuuden pohdinta ohjaa meitä yllättävään kysymykseen; mikä oli Betlehemin tähti? Usein aiheen käsittelyssä on pitäydytty lähinnä sen ilmeiseen, yliluonnolliseen aiheuttajaan. Silti jo aleksandrialainen kirkkoisä ja filosofi Origenes esitti, että kyseessä voisi samalla olla jokin tähtitieteestä tuntemamme ilmiö. Myös Martin Lutherin käsitys asiasta viittasi tähtitieteeseen. Tämän kysymyksen suhteen voisimmekin etsiä tietoa astronomiasta.

Tiede tuntee vuosilta 3 ja 2 eKr. erikoisia tapahtumia. Planeetoista Jupiteria pidettiin herruuden ja kuninkuuden symbolina, joka saattoi osoittaa kuninkaallisen syntymän. 12. 8. 3 eKr. tapahtui Jupiterin ja Venuksen kohtaaminen, niin sanottu konjunktio. Heikkilän mukaan näin tiiviinä se on melko harvinainen ja tapahtui tähtikuviossa, jota pidettiin lähitulevaisuuden ennusmerkkinä.

Edellistä seurasi sarja uusia merkkejä taivaalla. Nyt Jupiter kohtasi Regulus-tähden kolmeen kertaan. Nimi Regulus tarkoittaa kuninkaallista tai kuningastähteä. Siksi myös Regulukseen liittyvät ilmiöt on usein historiassa tulkittu uuden kuninkuuden tai kuninkaan syntymän merkiksi.

Ensimmäinen Jupiterin ja Reguluksen konjunktio tapahtui 14. 9. vuonna 3 eKr. Jupiter jatkoi matkaansa, mutta palasikin takaisin, vastoin normaalia kulkusuuntaansa. Se lähti Reguluksen suuntaan ja kohtasi kuninkaallisen tähden jälleen 17. 2. vuonna 2 eKr. Jupiter jatkoi rataansa, mutta kääntyi taas. Se kohtasi Reguluksen kolmannen kerran 8. 5. vuonna 2 eKr. Näin Jupiterin liike muodosti kuin kruunun kuninkaallisen Reguluksen ylle, alkaen 14. 9. 3 eKr.

Vielä merkillisempi ilmiö seurasi. Kesäkuun 17. päivän iltana 2 eKr. Jupiter kohtasi Venuksen. Nyt etäisyys oli niin pieni, että ihmissilmin oli mahdotonta erottaa taivaankappaleita toisistaan. Astronomi huomauttaa, että tällaisen, kirkkaan yhdistelmän näkeminen taivaalla yhtenä 'tähtenä' on ollut vallan erikoinen ilmiö. Kohtaamispaikkana oli, kuten kolmessa aiemmassa Regulus-konjunktiossa, Juudan sukukunnan symboli, Leijonan tähdistö. Babyloniasta katsoen se näkyi suoraan Jerusalemin suunnassa. Tällainen kohtaaminen tapahtuu erittäin harvoin. Astronomi olettaa, että kenties se viimeistään on saanut Babyloniasta lähteneet, korkea-arvoiset Itämaan tietäjät päättämään asianmukaisen valtiovierailun Juudeaan.

Lopulta 26. 8. 2 eKr. Mars ja Jupiter, ja samanaikaisesti myös Merkurius ja Venus, kohtasivat. Kunnes Jupiter, kuninkuuden symboli, erosi niistä. Heikkilä huomauttaa, että kun Jupiter jätti massakonjunktion, se siirtyi aamutaivaalla jatkuvasti kohti länttä taustataivaan tähtiin nähden, aivan kuin suuntaa osoittaen. Jos tietäjät aloittivat matkansa tällöin, vaikutelma oli kuin 'tähti olisi kulkenut heidän edellään'.

Kirjoittaja toteaa, että tarkan kreikankielisen tekstin mukaan tietäjät ovat lähteneet Iranista tai Irakista. Ehkä nämä korkea-arvoiset henkilöt asuivat Irakin astronomisessa keskuksessa, Sipparissa, tai Iranin Sevassa. Matkustustapa ratsain on ollut mahdollinen. Reitti Sipparista olisi kulkenut vanhaa midianilaisten tietä ja Jerusalemiin tietäjät ovat tällöin saapuneet joulukuussa.

Betlehem on Jerusalemista suoraan etelään, muinaisen tien varrella. Tietäjien saapuessa Jerusalemiin, Jupiter on astronomin mukaan ollut samassa suunnassa, noin 68 asteen korkeudella, tarkalleen Betlehemin yläpuolella. Matteuksen evankeliumin kertoma tähden liike on ollut sen siirtymistä etelään. Termi Betlehemin 'yläpuolella' tarkoittaa tässä yhteydessä lähes pään päällä olevaa, ei ainoastaan yleisesti yläpuolella sijaitsevaa. Mikäli Jeesus syntyi 3 eKr., hän olisi ollut tietäjien saapuessa yli vuoden ikäinen. Raamatussa käytetäänkin Jeesuksesta ilmausta 'lapsi' viisaiden saapuessa, ja asuinpaikasta puolestaan nyt termiä 'talo'.

Kunnes joulukuun 25. päivän aamuna vuonna 2 eKr. Jupiterin liike yhtäkkiä pysähtyi muihin tähtiin nähden. Nyt se oli Neitsyen tähdistössä. Se pysyi miltei paikallaan Betlehemin yllä noin kuuden päivän ajan. Päivä, jona Jupiterin tiedetään seisahtuneen, oli hanukka-juhlan kolmas päivä, sillä vuonna 2 eKr. juhla alkoi 23. joulukuuta.

Mielenkiintoista on myös pohtia, mistä nykyinen juutalainen traditio lahjojen antamisesta juuri kolmantena hanukan päivänä on saanut alkunsa. Monet vastaavat tavathan ovat muinaisten oppineiden tarkoituksella laatimia. On samalla ymmärrettävää, miksi satoja vuosia myöhemmin kirkon alkuperäisiä traditioita muuttaneiden piispojen oli helppoa perustella uutta syntymäpäivän viettoa juuri joulukuun 25. päiväksi - päivähän oli tunnettu nykyisen loppiaisen sisällöstään.

Näin syntymäpäivän vietto vahingossa yhdistyi lähetystyön juhlaan. Sillä sen voimme päätellä, etteivät tietäjät olleet juutalaisia. Muuten he olisivat matkanneet suoraan Betlehemiin. Ainakaan he eivät olisi aloittaneet kyselyään kavalan, maallisen vallan keskuksesta.

Vaikka heillä ei liene ollut astronomian lisäksi muita tietoja, he lähtivät etsimään juutalaisten Kuningasta. Tämä kysely vei heidät Raamatun ja sen profetioiden äärelle. Viittaisiko joulukertomus siis samalla siihen, miten yksinkertaisesti ihminen, joka tuntee vain tieteen ilmiöt ja etsii Kristusta, voi henkilökohtaisesti tavata hänet?