Maaliskuun kirja: Sydämen kieli

Oletko joskus miettinyt, mikä motivoi jatkamaan vuosikymmeniä raamatunkäännöstyössä, kun ei voi varmasti edes tietää säilyykö vai katoaako kieli, jolle kääntää? Papua-Uudessa-Guineassa työskentelevä Hilkka Arminen vastaa kirjassaan: "Mielestäni työni ei mene hukkaan, sillä tärkeämpi kuin kieli on Jumalan sana, joka pysyy aina. Uskon yhä Jumalan sanan muutosvoimaan ja Jumalan lupausten pitävyyteen - ne kantavat tässä ajassa ja iankaikkisesti, kielestä ja rodusta riippumatta."

Lähetyksen naiset -kirjallisuus- ja keskusteluryhmän maaliskuun kirja on Hilkka Armisen 2018 julkaistu "Sydämen kieli". Takakannessa sisältöä luonnehditaan näin:

Kun Hilkka Arminen lähti vuonna 1997 Suomen Lähetysseuran lähettämänä raamatunkäännöstyöhön Papua-Uuteen-Guineaan, hän ei voinut aavistaa, mitä kaikkea uran varrelle mahtuisi: maanjäristyksiä, tulvia, kuivuutta, kiistoja ja sovintoja. Kaiken tämän keskellä pieni uratin kieltä puhuvien heimo sai kuitenkin Uuden testamentin ja sanakirjan omalle, sydämen kielelleen.

Hilkan tie lähetyksen naiseksi ei ollut se perinteinen. Lähetystyön hän kertoo kiinnostaneen, mutta työskenteli IT-insinöörinä 1992 asti, jolloin joutui irtisanotuksi 1990-luvun laman pyörteissä. Vasta sitten ovet alkoivat hiljakseen avautua ja juuri raamatunkäännöstyön koulutukseen. Oma kieliryhmäkin löytyi ja Hilkka pääsi siinä aloittamaan 2001. Uratin kielen työ oli aloitettu jo 1978 joten ihan ensiraapaisusta ei tarvinnut lähteä. Kuitenkin edessä oli viidentoista vuoden työ kansallisten kääntäjien ja muiden työhön osallistuneiden kanssa. Uuden testamentin käyttöönottojuhla oli vuonna 2016.

Maailmassa on likimain 6000 kieltä, joista yli 800 Uuden Guinean saarella. Uratin puhujia on noin 6000 ja kieli jakaantuu neljään murteeseen, joista kakkosmurteen noin 2000 puhujalle Uusi testamentti valmistui. Alkuvaiheeseen kuuluvat äännekartoitus, aakkoset, peruskielioppi ja sanaston kartuttaminen. Maallikko ajattelee, että tästä sitten vain kääntämään ja työ on valmis. Hilkka kertoo, että Uudella testamentilla on kahdeksan käännösvaihetta: raakakäännös, toinen korjauskierros, sisältötarkistus (tarkkuus, luonnollisuus, selkeys), kielikomiteatarkistus, takaisinkäännös englanniksi, konsulttitarkistus, läpiluku (rinnakkaistekstit, oikeinkirjoitus ym.), Uuden testamentin painaminen. Jo muutaman vaiheen tarkempi ajatteleminen tuntuu uuvuttavalta. Mutta ei toki kaikkea kerralla, sanoohan sananlasku, että pitkäkin matka on aloitettava yhdellä askeleella.

Oman lukunsa tuovat olosuhteet ja kulttuuri, jotka molemmat ovat hyvin erilaiset kuin Suomessa. Vaikeat ja osin vaaralliset kulkuyhteydet, poliittiset ja heimojen väliset ajoittain väkivaltaisiksi yltyvät levottomuudet sekä työvälineistöön ja omaisuuteen kohdistuvat varkaudet ovat paikallisia olosuhdevaikeuksia. Rakenteiden toimivuus on hatarampaa kuin länsimaissa. Syrjäisessä kylässä saadaan kyllä sähköä aurinkopaneeleista, kunhan ei ole liian sateista tai niitä ei ole varastettu. Iloa tuo toisaalta ympärillä oleva tropiikin luonto, joka on kaunis, rehevä ja monimuotoinen.

Kulttuurissa on monia piirteitä, joita täsmällisyyteen ja suoruuteen tottuneen suomalaisen ei ole helppo hyväksyä: miksi aikataulut ovat vähintäänkin suhteellisia ja kuinka niin että sekä oikeassa että väärässä olevan pitää pyytää anteeksi. Varsin yllättävä kokemuksellinen yhtymäkohta löytyy, kun lukee hankalista heräämisistä keskellä yötä matkaanlähdön takia sekä yksityisyyden puutteesta. Heräilyt ja yksityisyyden puute ovat myös kovin tuttuja pienten lasten äideille, kun vessa-asiatkin on toimitettava taaperon karjuessa oven takana.

Vastoinkäymisten luettelo on pitkä ja kärsivällisyys tuntuukin nousevan tärkeimmäksi hyveeksi olosuhteiden heitellessä. Toinen hyvin tärkeä on rukous. Nykypäivänä voidaan singota sähköpostiviesti maailmalle ja esirukoukset kantavat, kun voima ja viisaus loppuvat tai työyhteisön erimielisyydet johtavat umpisolmuun. Kaiken keskellä on myös iloa työn etenemisestä ja työtoverien uskollisuudesta ja innostuksesta. Suurimmassa ilossa käännösurakan konkreettisesta tuloksesta, valmiista Uudesta testamentista, on myös ihmetystä Jumalan uskollisuudesta.

Uudet tekniset keksinnöt ja metodit muuttavat raamatunkäännöstyötä. Mutta voidaanko niidenkään avulla saavuttaa kaikkia maailman kieliä? Entä kuolevat kielet? Avoimia kysymyksiä on paljon.

Uusia tapoja osallistaa kielten puhujia ja ulottaa yhden koulutetun kääntäjän vaikutus laajemmalle, ovat Raamatun kertomusten suulliset kertomuskurssit ja valmiiden Raamatun osien tuottaminen ääniversioina, jolloin myös lukutaidottomat voivat kuulla Raamattua omalla äidinkielellään.

Hilkka jatkaa näidenkin parissa työtään Papua-Uudessa-Guineassa.

Meidän iltaamme Tapiolan kirkon Olohuoneeseen tulee 19.3. klo 18 vierailemaan kielitieteilijä, fil.tri Liisa Berghäll, joka on kääntänyt Raamatun mauwaken kielelle niinikään Papua-Uudessa-Guineassa. Kahvia ja teetä on tarjolla jo klo 17 alkaen seurakuntasalissa.

Pirjo Hynninen