Kätkeytyvä Kristus

22.03.2021

Jeesuksella on tapana kätkeytyä - näin Hän tekee läpi elämän ja erilaisten tilanteiden. Myös pääsiäiskertomus on täynnä yksityiskohtia, joissa muut eivät tunnista Jeesusta tai Hänen toimiaan. Lähes jokainen kertomuksen henkilö tuntuu omalla tavallaan olevan tietämätön siitä, mitä tapahtuu - jopa Jeesuksen lähimmät opetuslapset.

"Totisesti, Sinä olet salannut itsesi Jumala, sinä Israelin Jumala, Pelastaja" -Jes 45:15

Getsemanessa opetuslapset ovat aivan ymmällään, vaikka ovatkin viettäneet kolme vuotta yhdessä Jeesuksen kanssa hänen opetuksiaan kuunnellen. He eivät käsitä, kuinka tärkeästä tehtävästä on kyse, kun Jeesus tuossa tilanteessa pyytää heiltä esirukousta. Mutta kuinka he olisivatkaan voineet ymmärtää?

Pietari toimii hyvin inhimillisellä tavalla - puolustautuen - ja ottaa miekkansa esiin. Hän ei tässä vaiheessa vielä ymmärrä Jumalan voimaa eikä erikoista suunnitelmaa. Toisin kuin Pietari, Juudas puolestaan teeskentelee rakasta, läheistä ystävää ja opetuslasta. Hän ei käsitä, kenet hän ilmiantaa ja mitä vaikutuksia tällä toimella on. Juudas odotti, kuten moni nykypäivänäkin, maanpäällistä Messiaan valtakuntaa, ja tämä olettamus ja siihen liittyvä maailmankuva koitui hänelle kohtalokkaaksi. Ihmisten valtakunnan sekoittaminen Jumalan valtakuntaan teki hänestä ratkaisevalla hetkellä todellisen Messiaan vihollisen - Messiaan, jota hän ei kyennyt ymmärtämään.

"Ylipapit ja koko neuvosto etsivät Jeesusta vastaan väärää todistusta, jonka perusteella saisivat hänet surmatuksi." (Matt 26: 59) Normaalit toiminta- ja arvostelutavat olivat kadonneet. Temppelin varallisuutta ja toiminnan voimavaroja keskitettiin rabbin hengiltä saamiseen ja väärien todistusten löytämiseen Jumalan viisauden etsimisen sijaan. Juutalaiset oppineet ovatkin kuvanneet toisen temppelin aikaista tilannetta käsitteellä, joka suomeksi kuuluu: 'perusteeton viha' tai 'viha syyttömiä kohtaan'.

Uskonnollisen elämän edustajat eivät ymmärtäneet tai halunneet ymmärtää edes Raamatun perusasioita. He eivät esimerkiksi hyväksyneet Jumalan auktoriteettia,vaikka varmasti olivat viipyneet tuhansia tunteja opetuksen ääressä. Asia tulee ilmi, kun joku ottaa esille ylipapin palatsissa Jeesuksen monimerkitykselliset sanat Jumalan temppelistä, ei ainoastaan fyysisessä vaan myös hengellisessä mielessä. Jumalalla on valta rakentaa ja hajottaa temppeliään, oikeus asettaa ja heittää sen kiviä pois, tehdä tyhjän veroisiksi sen rakenteita, kun niistä on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Pitkäperjantaina Jeesus ilmaisi ylipapille myös Vanhan testamentin kirjoituksissa mainittuja asioita Messiaan olemuksesta. Johtopäätös oli selvä: "'Hän herjaa Jumalaa! ... Mitä mieltä te olette?' He vastasivat: 'Hän on ansainnut kuoleman.'" (Matt 26: 65-66) Mihin mahtoi aikansa huipputeologien yksimielinen näkemys perustua?

Roomalaiset sotilaat toisaalta tiesivät, mitä tekivät, toisaalta eivät. Sotilaiden toimet olivat julmia, samoin niin kutsuttu kuningaspeli, raaka roomalainen iva. Mutta sitä he sovelsivat ymmärtämättään todelliseen Kuninkaaseensa.

Todistettuaan ihmeellisiä tapahtumia ja tunnustettuaan: "Hän oli tosiaan Jumalan Poika" (Matt 27:54), vartijat suostuvat kuitenkin puhumaan kansalle ylipappien 'silminnäkijöinä'. Uskonnollinen johto puolestaan ehdottaa vielä tässä vaiheessa yhteistyötä. Mutta paljonkohan sotilaat ymmärsivät siitä, kuinka ikuisuuden tasolla merkittävän tehtävän saivat? Entä papit, jotka tehtävän antoivat?

Profeetta Jesaja kirjoittaa; "Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet" Jesaja 53: 4-5. Monet siis luulivat Jeesuksen kärsivän omasta ansiostaan ja saavan rangaistuksensa. Näin jopa ymmärtämätön väkijoukko saattoi kokea toimivansa Jumalan puolustajana tai harhaoppisten vartijana. Jumalan Messias edusti heille Jumalaa ja ihmisiä vastaan suunnattua kapinaa, jota oikeamielinen kaitselmus oli johdattanut heidät rankaisemaan.

Toisenlaisen kokonaisuuden muodostaa Pilatuksen toiminta. Markuksen evankeliumi kertoo, että Pilatus käsitti, että syytteet johtuivat uskonnollisen elämän kateudesta Jeesuksen ihmetekoja ja viisautta kohtaan. Sen sijaan voidaan olettaa, ettei hän tarpeeksi hyvin tiennyt, kuka Jeesus oli. Hän nimittäin asetti sekä uransa että keisarin Jeesuksen ja omantuntonsa edelle. Pilatus yritti vaikuttaa asiaan niin kauan, kun se ei aiheuttanut hänelle henkilökohtaista harmia. Hän myös teki tyypillisen yrityksen olla niin sanotusti puolueeton; hän tuomitsi Jeesuksen vilpillisin perustein järkyttävimpään mahdolliseen teloitustapaan, samalla vannoen olevansa -"syytön tämän miehen vereen". Hän kirjaimellisesti yritti pestä kätensä tilanteesta.

Pilatuksen vaimo sen sijaan tuntuu olleen tilanteen tasalla. Vaikka oletetaan, ettei vaimolla ollut erityistä uskonnollista taustaa, hän kuitenkin kuuli Jumalan äänen unessaan ja kuunteli sitä. Se, että Jumala varoitti Pilatuksen vaimoa unessa, kertoo, että Jumala sekä puhui hänelle - jo sinänsä etuoikeus - ja että hän myös oli valmis kuuntelemaan, kun Hän puhui. Eikä vaimo ainoastaan kuunnellut, vaan teki myös käytännössä voitavansa estääkseen sen, mitä oli tapahtumassa.

Vielä ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus piilottaa itsensä eivätkä Hänelle uskollisetkaan ihmiset aina tunnista Häntä. Emmauksen tiellä kaksi opetuslasta ihmettelee Hänen viisauttaan ja Raamatun tuntemustaan, mutta eivät heti ymmärrä, kuka puhuu. Haudallakaan Jeesusta ei aluksi tunneta. Itsekin piiloutuneet opetuslapset ovat liian peloissaan ja järkyttyneitä. Tuomas ehtii jopa juhlallisesti luvata, ettei ainakaan hän aio uskoa ylösnousemukseen - kunnes Jeesus henkilökohtaisesti saapuu paikalle.

Pääsiäiskertomuksessa toistuu se, että Jeesus sallii meidän olevan näkemättä Häntä. Kun Jumala ilmestyy meille, tapahtuu se Hänen valitsemallaan tavalla. Jeesus ei ilmestynyt Pilatuksen vaimolle tyhjällä haudalla, mutta kuitenkin Jumala näytti hänelle tahtonsa. Emmauksen tiellä kulkeneille Jeesus näyttäytyi toisin kuin temppelissä. Talmud kertoo, kuinka alkaen vuodesta 30 jKr., seuraavat 40 vuotta, syntien sovituksen merkit eivät enää toimineet ja menoran läntisin kynttilä sammui toistuvasti. Temppelin ovet avautuivat itsekseen, ihmeellisellä ja pelottavalla tavalla.

Myös tänä pääsiäisenä Jeesus toimii kuten aiemmin. Hän sekä kätkeytyy että näyttäytyy. Hän toimii tässä ja nyt, mutta meistä riippuu, onko meillä näkevät silmät ja kuulevat korvat. Mitä pidemmälle aikaa kuluu, sitä enemmän Jumala piilottaa itsensä maailmassamme ennen lopullista ylösnousemusta. Muinaiset oppineet ovatkin pitäneet Messiaan tietoista kätkeytymistä viimeisen ajan tärkeänä tunnusmerkkinä. Raamatun mukaan myös Hänen Sanansa viisaus piilotetaan.

Mutta kuten Tuomakselle, naisille haudalla, opetuslapsille ja jopa vastustajilleen, Jumala silti mielellään ilmestyy. 1700- ja 1800-luvulla eläneen mezbitziläisen oppineen lapsenlapsi Jechiel valitti, ettei toinen lapsi jaksanut etsiä häntä piiloleikissä. Kuultuaan tämän isoisä liikuttui syvästi ja nousi puhumaan oppilailleen: "Näin Jumalakin sanoo: 'Minä piiloudun, mutta kukaan ei tahdo etsiä minua.'".

Ja toinen oppinut lausuu salaperäisesti: "On jotakin sellaista, mitä ei voi löytää mistään maailman kolkasta, ei edes rabbin talosta, ja silti on yksi paikka, mistä sen voi löytää."