Taivaan Isän puutarhuri Elma Aaltonen

Kaikille avoin kirjallisuus- ja keskusteluryhmä "Lähetyksen naiset" aloittaa 26.9.2019 klo 18 Tapiolan kirkolla Olohuoneessa.Ensimmäisellä kerralla on käsittelyssä kirja Taivaan Isän puutarhuri Elma Aaltonen 1913-1998. Vierailijana on elämäkerran kirjoittaja, eläkkeellä oleva äidinkielen ja historian lehtori, maisteri Annikki Mattila, joka kertoo kirjan syntyvaiheista. Nuoren sukupolven kommenttipuheenvuoron käyttää Noora Sarkkinen, joka on varttunut lähetyslapsena Taiwanissa.

Kuka Elma Aaltonen?

Ehkä sinunkin ensimmäinen kosketuksesi Elma Aaltoseen on ollut kirja "Anna kulkee enkelin kanssa" Onko sitä luettu sinulle tai oletko lukenut sitä lapsillesi? Anna saa enkeliltä erityiset rakkauden silmälasit, joiden kanssa kulkiessa väliin naurattaa, väliin itkettää. Julkaisuvuoden 1980 jälkeen kirjasta on otettu yli kymmenen painosta ja se on eittämättä Elma Aaltosen tunnetuin teos. Elämäkerran takakannessa kerrotaan, että Elma Aaltonen, lähetystyöntekijä, toimittaja, kirjailija ja runoilija "teki työnsä lasten parissa, niin lähetystyöntekijänä kuin Lasten Lähetyslehdenkin päätoimittajana. Hän oli nimenomaan tarinoiden kertoja. Hän halusi kertoa tarinoillaan maailman tärkeimmistä asioista, Jeesuksesta ja lähetyksestä, mutta halusi myös, että lukijoilla olisi hauskaa."

Uskomattoman paljon Elma tekstejään kirjoittikin!

Saatuani käsiini vuonna 2013 julkaistun elämäkerran tulin lukeneeksi suojakannen liepeestä Elma Aaltosen sanoneen "Eläkeläisellä on aikaa, sanovat ne, jotka eivät ole eläkkeellä. Se on täysi väärinymmärrys." ja nyökyttelin hyväksyvästi. Sitten avasin kirjan umpimähkään ja satuin sivulle, jossa Elma on Taiwanissa katsomassa asuntoa, johon on muuttamassa ja "seisoessaan keittiössä Elma sai pidellä hameensa helmoja tuulta vastaan, ja se nauratti häntä kovin." Itseänikin nauratti ja ajattelin: tässä nainen minun mieleeni! Loistava huumorintaju!

Huumorintaju ja käytännöllinen asenne elämään veivät Elman pitkälle. Ensin naisille harvinaisiin teologisiin opintoihin 1930-luvulla ja myöhemmin sotien jälkeen lähetystyöntekijäksi Kiinaan ja sen jälkeen Taiwaniin. Sota-ajat kotimaassa ja elämä Kiinassa ja Taiwanissa oli usein karua, mutta kaikkialla Elma löysi tilannehuumoria ja kaipaamaansa kauneutta. Kauneutta hän loi myös itse puutarhallaan ja kukillaan - vaikka vain pitkällä jokivenematkalla rannalta löytyneet anemonet ja kauniit kivet matkalaukun päälle aseteltuna.

Meidän aikamme kulttuuri- ja uskontosumussa kulkijalle Elman kirkas lähetysnäkemys on kuin majakan valo. Elma Aaltonen arvosti ja kunnioitti kiinalaisia ja koki oppineensa paljon heidän kohteliaisuudestaan, joka varoi haavoittamasta toista. Elma totesi, että kiinalainen buddhalainen, konfutselainen, taolainen on usein hyvä ihminen. Mutta "hyvä uskonto ei riitä. Tarvitaan enemmän. Tarvitaan elävä Vapahtaja. Häntä me julistamme. Siinä on evankeliumi, ilosanoma."

Elma Aaltosen elämäkertaa lukiessa tulee etsimättä mieleen Mia Kankimäen viime vuonna ilmestynyt mainio teos "Naiset, joita ajattelen öisin". Se on kirja eri vuosisatojen rohkeista, erityisistä naisista, jotka usein hyvinkin ahtaiden reunaehtojen puristuksessa löysivät oman tiensä ja oman lahjakkuutensa, oman ainutlaatuisen elämäntapansa. Elma Aaltonen sopii täydellisesti näiden naisten seuraan!

Kannattaa lukea Elma Aaltosen elämäkerta! Kannattaa tulla myös kuuntelemaan ja keskustelemaan, vaikka ei kirjaa olisi (vielä) lukenutkaan!

Pirjo Hynninen