Pelko

Eräs alakouluikäinen kysyi äidiltään, mitä tämä pelkää eniten koko maailmassa. Uutisista oli juuri katseltu kuvia luonnonkatastrofista. Tytär vastasi pian itse esittämäänsä kysymykseen; "Pelkäisin eniten sitä, että Jumala kuolisi". Äiti hämmentyi ja pyysi selvennystä. Vastaus oli nopea; "Sitten en voisi rukoilla ja jos minulla olisi joku hätä, niin ei olisi Jumalaa, joka voisi auttaa. Ja jos kuolisin, en pääsisi taivaaseen."

Äiti selitti, että Jumala on ikuinen. Tytär epäröi ja muisteli, että olihan Jeesus kerran jo kuollut ja kysyi, oliko mahdollisesti itse jo syntynyt Jeesuksen kuollessa. Äiti vakuutti Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen tapahtuneen kauan ennen tyttären syntymää, jolloin tämä jatkoi: "No olitko sinä sitten syntynyt Jeesuksen kuollessa?" Myöhemmin äiti kertasi tätä syvällistä keskustelua; mikään ei lopulta olisi niin pelottavaa kuin kaikkivaltiaan Jumalan menettäminen.

Myös pääsiäiskertomus on täynnä pelkääviä ihmisiä. Pietari pelkäsi kärsimystä: "Niin eräs palvelijatar, nähdessään hänen (Pietarin) istuvan tulen ääressä, katseli häntä kiinteästi ja sanoi: 'Tämäkin oli Hänen kanssaan'. Mutta hän (Pietari) kielsi sanoen: 'Nainen, en tunne Häntä'.

Sivistynyt Josef Arimatialainen, neuvoston jäsen, pelkäsi maineensa ja asemansa puolesta: "Josef, arimatialainen, joka oli Jeesuksen opetuslapsi, vaikka salaa, juutalaisten pelosta, pyysi Pilatukselta saada ottaa Jeesuksen ruumiin alas". Tästä pelosta kärsi todennäköisesti myös varakas Nikodemus: "Tuli myös Nikodemus, joka ensi kerran yöllä oli tullut Jeesuksen tykö".

Kansa pelkäsi johtajiaan: "Mutta ylipapit kiihottivat kansaa anomaan, että hän ennemmin päästäsi heille Barabbaan... Niin he taas huusivat: 'Ristiinnaulitse hänet!'". Pilatus puolestaan pelkäsi kansaa; "Ja kun Pilatus tahtoi tehdä kansalle mieliksi, päästi hän heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi..." sekä äänekkäitä vaatimuksia: "Mutta he ahdistivat häntä suurilla huudoilla, vaatien Jeesusta ristiinnaulittavaksi; ja heidän huutonsa pääsivät voitolle. Niin Pilatus tuomitsi heidän vaatimuksensa täytettäväksi... Jeesuksen hän antoi alttiiksi heidän mielivallallensa."

Pilatus pelkäsi jopa vilpillisesti väännettyjä lakipykäliä: "Juutalaiset vastasivat hänelle: 'Meillä on laki, ja lain mukaan Hänen pitää kuolla'... Kun Pilatus kuuli tämän sanan, pelkäsi hän vielä enemmän".

Ja keisaria. Tästä pelosta taisivat muutkin olla tietoisia; "Mutta juutalaiset huusivat sanoen: 'Jos päästät Hänet, et ole keisarin ystävä!'... Niin he huusivat: "Vie pois! Vie pois! Ristiinnaulitse hänet!' Pilatus sanoi heille: 'Onko minun ristiinnaulittava teidän kuninkaanne?' Ylipapit vastasivat: 'Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.' "

Tämä uskontunnustus sai pian lopullisen täyttymyksensä. Ei aikaakaan, kun Kristuksen paikalle kruunattu keisari saapui temppeliinsä, jättäen kaupungista jäljelle itkumuurin, yli miljoona kuollutta ja kahden tuhannen vuoden maanpaon.

Kuitenkin, ikään kuin vastapainona muille kuvauksille, Raamattu nostaa esiin kaksi henkilökuvaa; "Niin toinen pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi Häntä: 'Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä.' Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: 'Etkö sinä edes pelkää Jumalaa?' "

Ja Toisen: "(Pilatus) kysyi: 'Mistä sinä olet?' mutta Jeesus ei hänelle vastannut. Niin Pilatus sanoi Hänelle: 'Etkö puhu minulle? Etkö sinä tiedä, että minulla on valta sinut päästää ja minulla on valta sinut ristiinnaulita?' Jeesus vastasi: 'Sinulla ei olisi mitään valtaa Minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Sen tähden on sen synti suurempi, joka jätti Minut sinun käsiisi.' "

Näin tuomari paljastuu rikolliseksi ja syytetty Tuomariksi. Pian kalliotkin vapisevat ja nyt koko kaupunki pelästyy. Maanjäristyksiä seurasi lopulta Herran enkeli, joka "oli näöltään niin kuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi. Ja häntä pelästyen vartijat vapisivat ja kävivät ikään kuin kuolleiksi".

Hautaa vartioineilla vahdeilla oli täysi syy pelätä. Heidän pelkonsa muuttui pian paniikiksi, johtaen korkean tason hätäneuvotteluun. Jopa haudalle saapuneet Jeesuksen ystävät pelästyivät: "Ja mentyään hautakammioon sisään he näkivät nuorukaisen istuvan oikealla puolella, puettuna pitkään, valkeaan vaatteeseen; ja he pelästyivät suuresti". "Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi: 'Älkää te pelätkö, sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta' ".

"... sillä minä tiedän" Taivas tietää tänäänkin, mitä me pelkäämme, mitkä ovat elämämme kipukohtia, ja mitä suruja kannamme. Mutta Herran sanansaattaja paljastaa meille muutakin; Jeesuksen etsiminen on tie pelkojemme voittamiseen.

Ja viimeistään sinä päivänä, kun Kristus itse vierittää kiven hautamme suulta, ymmärrämme, että vain yksi pelko riitti: Herran pelko, joka on viisauden alku.

"Ja Hän pani oikean kätensä minun päälleni sanoen:
'Älä pelkää! Minä olen ensimmäinen ja viimeinen,
ja Minä elän, ja Minä olin kuollut.
Ja katso, Minä elän aina ja ikuisesti,
ja Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.' "
Ilmestyskirja 1:17-18