Näky

30.03.2016

Kallioihin taidokkaasti kaivettujen kirkkojen ja kokoontumistilojen seiniä koristavat vuosisatoja, jopa vuosituhansia vanhat, kauniit kristilliset piirrokset. Kuvattujen pyhimysten silmiä on puhkottu. Freskojen päälle on raapustettu piirroksia. Kristitty väestönosa on suurelta osin joko tapettu kansanmurhassa tai muuttanut muualle. Vain arviolta 4000 evankelista kristittyä on vainojen jälkeen jäljellä maassa, jonka väestö ylittää 75 miljoonaa. Kerran koko Euroopan ihailemat, mahtavat kirkkorakennukset ja kukoistaneet kristilliset oppilaitokset on muutettu museoiksi tai moskeijoiksi. Tunnistitko nyky-Turkin?

Sain käsiini mielenkiintoisen artikkelin, joka kuvailee Turkin historian taustoja erilaisesta näkökulmasta. Tai sanoisinko - näkykulmasta. Siinä eräs kansainvälisen lähetysjärjestön johtaja kirjoittaa: "Konstantinopoli (Istanbul) oli kerran kristinuskon pääkaupunki. 500-luvulla Rooman keisari Justinianus I rakennutti kaupungin keskustaan satumaisen Hagia Sofian eli Pyhän Sofian kirkon. Kirkon suuruutta ja loistoa oli vaikeata sanoin kuvailla. Kupolin muotoinen katto oli niin suuri, että väitettiin, että kaikkivaltias Jumala itse kannatti sitä...

Vuonna 1453 islamilaisarmeija marssi Konstantinopoliin ja sulttaani Mehmed II muutti kirkon moskeijaksi. Mutta kirkon voima oli kadonnut paljon aikaisemmin. Kristillisen uskomme voima ei ole kirkkorakennuksissa. Sen todistaa Konstantinopoli...

Kirkko oli menettänyt näyn Kristuksen sille antamasta tehtävästä. Kun näky katoaa kristillisestä uskostamme, uskomme kuolee. Jäljelle jäävät kuoret... Kun seurakunta lakkasi tekemästä lähetystyötä, tulivat toiset, jotka julistivat omaa 'evankeliumiaan'. "

Maailmassa on paljon 'evankeliumeja', joilla ei ole mitään tekemistä Kristuksen kanssa. Turkki on esimerkkinä siitä, ettei tila jää koskaan tyhjäksi. Tilalle tulevat toiset, kuten Euroopan kehitys osoittaa; "Syy ei ole kirkkorakennuksissa. Näky palaa, kun Jumalan seurakunta laskeutuu polvilleen ja alkaa uudelleen etsiä Jumalan kasvoja", kirjoittaja jatkaa.

Mutta mikä on tuo "näky", jota tarvitsemme? Ja miten se liittyy arkielämäämme? Soitin äskettäin iäkkäälle Jumalan palvelijalle, ja kyselin hänen jaksamisestaan ja terveydentilastaan. Puhelimen toisesta päästä kuului kurillisesti: "Kaikki menee alaspäin - siis ylöspäin!" Kristuksen antama näkökyky - näky - ei ollut kadonnut keskellä suuriakaan kärsimyksiä.

"Maailman onnellisimpia ihmisiä eivät ole nuoret, terveet tai rikkaat. Onnellisimpia ovat ne, jotka elävät todeksi Jumalan antamaa unelmaa, elämän tarkoitusta. (...) Näyn valtaamana Elia voitti Baalin profeetat, mutta näyn menettäneenä hän pakeni Iisebeliä. Näky pitää Jumalan miehen tai naisen henkisesti nuorena. Näky on voiman lähde, joka vie meidät eteenpäin", artikkeli jatkaa.

Näyllä viitataan useasti myös Jumalalta saatuun, pitkäntähtäimen työnkuvaukseen. Vain näky kestää vuosien paineet ja antaa voimaa kestää sillä paikalla, johon Jumala on meitä kutsunut. Näyn pohjalta ovat rakentuneet myös useat maailmanlaajuiset lähetys- ja avustushankkeet.

Corrie ten Boom sai kutsun työhönsä ensi kertaa tällä tavoin. Ravensbruckin keskitysleirissä Betsie ten Boom kertoi siskolleen;

"Jumala on antanut minulle näyn. Meidän tulee mennä kaikkialle maailmaan ja kertoa kaikille, jotka vain kuuntelevat täällä löytämäämme totuutta: ei ole niin syvää kuilua, jossa Jumalan rakkaus ei olisi vielä syvempi."

Vuosikymmeniä myöhemmin eräs Corrie ten Boomin ystävä totesi, että Tante Corrien parhaita lahjoja oli sekä saada Jumalalta näky että toteuttaa se. Oliko se vastausta rukouksiin? Päivittäin Corrie nimittäin pyysi Jumalalta kykyä nähdä asiat Hänen näkökulmastaan - rukous, jota Corrie ei koskaan jättänyt väliin.

Mutta kuuluuko jumalallinen näkökyky vain harvoille? Kristuksen edessä meistä jokaisella on mahdollisuus etsiä jumalallista perspektiiviä. Ollessamme Kristuksen edessä ja pyytäessämme viisautta eri asioihin, saamme taivaallista näkökykyä kuin huomaamattamme. Sitä tarvitaankin, sillä monesti Jumalan meille antamat lupaukset eivät toteudu heti.

Joskus Jumalan ajoitukset tuntuvat olevan meille käsittämättömiä, ja maailman pimeys on syvempi kuin koskaan. Silloin voimme asettua Herran eteen tähystämään nähdäksemme, mitä Hän meille puhuu, ja mitä hän valituksiimme vastaa (Hab. 2: 2); " Näky odottaa vielä toteutumistaan, mutta määräaika lähestyy joka hetki, se hetki tulee vääjäämättä. Jos se viipyy, odota, näky toteutuu varmasti ja ajallaan" (Hab. 2:3).

Heprealaisen alkutekstin mukaan tämä jae, joka jatkuu mielenkiintoisella, piilotetulla kuvauksella ajasta juuri ennen Kristuksen paluuta, voidaan myös kääntää:

"Näky odottaa vielä sille määrättyä aikaa ja se kertoo lopusta, eikä Hän valehtele. Jos Hän viipyy, odota Häntä; sillä Hän saapuu varmasti, eikä Hän myöhästy".