Kuukauden vieras: Kirsti Kirjavainen

Maailman katolla - näin Nepalia usein kuvataan. Diakonissa ja kätilö Kirsti Kirjavainen lähti tuonne "maailman katolle" ensimmäiselle työkaudelleen 1977 Suomen Lähetysseuran lähettinä. Suuntana piti olla Pakistan, mutta viisumia ei tullut kolmen vuoden odotuksenkaan jälkeen. Nepal kuitenkin osoittautui Kirstille juuri oikeaksi paikaksi ihmisineen, olosuhteineen, haasteineen ja iloineen.

Pia Perkiön kirja "Kohti kaukaisia kyliä" (2001) on koostettu matkakertomuksen muodossa. Perkiö ja pari muuta suomalaista kulkee Kirsti Kirjavaisen kanssa niillä paikkakunnilla ja maisemissa, joissa Kirsti oli ollut yli kaksikymmentä vuotta työssä. Matkakuvauksen lomassa on katkelmia Kirstin päiväkirjoista sekä matkan kuluessa nousseita kysymyksiä ja pohdintoja. Jännitysmomenttina taustalla on Nepalin tulenarka poliittinen tilanne vuosituhannen vaihteessa.

Matkan varrella on monia kohtaamisia ja tapahtumia, joita kirjoittaja kuvaa sanalla "sattumalta" samalla kuin alleviivaten sitä, ettei mikään tapahdu sattumalta. Jatkuva kokemus Jumalan johdatuksesta etukäteen koettuna ja jälkikäteen oivallettuna on kuvattujen vuosien ja tapahtumien vahva punainen lanka. Johdatukseen kuuluu myös luottamus varjeluksesta ja ennen kaikkea rukous, luottamus lähettäjien rukouksiin Suomessa ja luottamus kanssakristittyjen rukouksiin Nepalissa.

Luonnon kauneuden voi kuvauksesta vain aavistella: on vihreitä kukkuloita ja huikaisevan korkeita vuoria. Kirsti Kirjavainen kiipesi jopa lähes kuuden kilometrin korkeuteen katsomaan Mt Everestin huippua. Kauneus sisältää myös vaikeakulkuisuuden ja vaarallisuuden, maanvyöryjä, tulvivia virtoja, maanjäristyksiä. Enkeleitä on tarvittu pitkillä, enimmäkseen jalkaisin kuljetuilla matkoilla.

Kirstin ensimmäinen vaikutelma nepalilaisista oli, että he ovat ystävällisiä ihmisiä. Lisää sävyjä ja syvyyttä ihmiskuvaan tuovat mukanaan työvuodet eri puolilla Nepalia, jolloin kieli, kulttuuri ja kansanluonne tulee tutuksi. Todellinen sisäänpääsy yhteisöön tapahtui vasta hänen asuessaan kylissä samoissa olosuhteissa kuin ne, joita varten hän kokee tulleensa.
"Mitä kauemmin on maassa ja mitä paremmin osaa kielen ja mitä enemmän kuuntelee ihmisten taustaa, sitä enemmän saa tietää ja nähdä, miten paljon sosiaalisia ongelmia täällä on. On alkoholinkäyttöä, pahoinpitelyä, taikauskoa, vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta. Hirveän syviä ja murheellisia elämäntarinoita saa kuulla, kun elää ihmisten keskellä."

Köyhyys, naisen asema, kastilaitos, poliittisten levottomuuksien syyt avautuvat karuttomuudessaan. Silloin tarvitaan paljon toivoa, kärsivällisyyttä ja pitkäjänteistä työtä.

"On asioita, joita ei tarvitse hyväksyä ja joiden puolesta kannattaa ja pitää taistella. Jos ei niin tee, alistuu toivottomuuteen."

Ensimmäiselle työkaudelleen Kirsti Kirjavainen sanoo lähteneensä "hyvin raamatullisen lähetyskutsun takia. Olin ajatellut, että lähden julistamaan. Ja sitten yllätyksekseni huomasinkin tekeväni aika konkreettista työtä. Ei silti, lähetystyöhön on aina kuulunut koko ihmisen auttaminen."
Toiselle työkaudelle tulostaan hän sanoo:"Tulin tänne Nepalin naisia varten. Havahduin siihen, ettei naista Jumalan luomana pidetä täällä minään."
Kolmannelle työkaudelle Kirstillä oli "vahva näky siitä, että minut on kutsuttu tuonne kyliin julistustyöhön." Niihin aikoihin kristityillä oli todella vaikeaa. Monet joutuivat kärsimään paljon uskonsa takia. Toisin kuin muilla, Kirstillä oli lupa kulkea vesiprojektin asioissa ja klinikoilla. "Siksikin koin tärkeänä tehtävänäni käydä uskovien ja kristinuskosta kiinnostuneiden luona. Tavatessa rukoilimme, luimme Raamattua, lauloimme."

Jokaisella työkaudella työtä ja projekteja riittää: kyläkehitysprojekteja, avoterveydenhuoltoprojekteja, kyläkätilöiden kouluttamista, äitiys- ja lastenklinikoita, lukutaitoryhmiä, eläinlääkintä- ja vesiprojekteja, puutarhanhoito- ja ravitsemusneuvontaa.
"Ihmiset otetaan mukaan, yhteisö itse on paras asiantuntija, toivo syntyy ihmisten omasta toiminnasta, valinnoista ja vastuusta".  Pia Perkiön toinen kirja "Askel kerrallaan - Kestävää kehitystä Nepalissa" (2010) kertoo monenlaisesta edistyksestä. "Mallikylässä" lapset käyvät koulua, aikuisilla on lukutaitoluokka, kodeissa savuttomat hellat, käymälät, taimitarhat ja aurinkopaneelit, eläinlääkintä toimii, on maantie ja kylän halki vie kivilaattojen päällystämä polku.

Kohti kaukaisia kyliä -kirjaa lukiessa tuntuu kuin itsekin olisi ollut Kirsti Kirjavaisen kanssa uskomattoman upealla ja rikkaalla matkalla! Askel kerrallaan -kirja täydentää matkaa. Mutta vielä on uteliaisuutta kutkuttava aukko: mitä on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana!

Tule kuulemaan siitäkin torstaina 23.1.2010 klo 18 (teetä ja kahvia jo 17-18) Kirsti Kirjavaista Lähetyksen naiset -kirjallisuuspiiriin sekä keskustelemaan ja kyselemään mieleesi nousseista aiheista!

Kirsti Kirjavaista on haastateltu myös YLE1 Puheen sarjaan "Kuusi kuvaa" ja se on kuunneltavissa YLE Areenassa.

Pirjo Hynninen