Credo-ohjelman terveisiä
Kenian Credo-ohjelman tyttöjen kouluvuosi on puolessa välissä. Tytöt saivat viettää noin kuukauden mittaisen lukukausien väliloman Pääsiäisen maissa ja ovat nyt suorittamassa kouluvuoden toista lukukautta. Olimme suunnitelleet huhtikuun lomakuukaudelle koululaisten seminaarin, mutta valitettavasti jouduimme sen peruuttamaan, sillä Susan-diakonissan äiti sairastui vakavasti. Hän oli useaan otteeseen sairaalassa ja sai Taivaskutsun heti Pääsiäisen jälkeen. Susanin äiti oli tunnustava kristitty. Kiitämme jälleennäkemisen ilosta kerran Taivaassa Jeesuksen ristintyön tähden. Opiskelijoiden kanssa kokoonnuimme yhteen maaliskuun viimeisenä sunnuntaina Uhuru Highwayn kirkolla. Mukana oli 14 nuorta naista, osa juuri lukion suorittaneita, osa opiskelijoita, osa jo opintonsa päättäneitä. Aloitimme osallistumalla Jumalanpalvelukseen, jonka jälkeen menimme viereiseen Uhuru-puistoon ohjelmalliseen hetkeen.
Suomalainen vieraamme, Miriam Karjalainen, oli ollut haastattelemassa kahdeksaa tyttöä maisteri-työtänsä varten. Miriam oli mukana yhteisessä kokoontumisessamme ja motivoimassa tyttöjä opintoihinsa. Kaikki tytöt pitivät pienen puheenvuoron, jossa kiittivät, ei vain ohjelmaa, vaan erityisesti Jumalaa siitä, että ovat päässeet näin pitkälle elämässään. Monet puhuivat myös siitä, miten haluavat omalla elämällään viedä Credon sanomaa eteenpäin. Pienistä, aroista tytöistä on kasvanut monin tavoin osaavia nuoria naisia. Kaikenlaisten haasteiden keskellä he ovat kiitollisia Jumalalle Hänen sekä ohjelman tuesta elämässään. Tuntuu myös hyvältä, kun toiset tytöt ovat vuosien varrella ystävystyneet ja toimivat toinen toisilleen myös tukiverkostona. Tavoitteena on, että jokainen tyttö saa kokea yhteenkuuluvuutta tässä ryhmässä.
Mukanamme oli myös Gideon-pastori maasai-alueelta. Hän oli mukana Deborahin matkaseurana. Deborah oli juuri lopettanut lukion ja miettii mitä haluaisi lähteä opiskelemaan. Deborah oli ensimmäistä kertaa Nairobissa ja siksi Gideon-pastori oli tullut hänen mukanaan. Pastori piti kokoontumisessa hyvän puheenvuoron. Hän kertoi, että monet edelleen maasai-kulttuurissa ajattelevat, että ympärileikkaamaton tyttö on kirottu. Pastori otti esiin Roomalaiskirjeen 12 luvun ja muistutti, että Jeesuksessa meille ei voi tapahtua mitään pahaa. Viime vuoden toisessa kirjeessä kerroin Janesta, joka tuolloin kävi lukion viimeistä luokkaa ja oli viimeisillään raskaana. Janen huoltajahan kuoli ja uusi huoltaja oli halukas naittamaan Janen. Susan-diakonissan kanssa vierailimme tuolloin Janen kotona hänen puolestaan puhumassa. Jane sai luvan käydä koulun loppuun. Sisukas Jane suoriutuikin lukiosta ja nyt kiinnostaisivat opettajan opinnot. Oli ilo tavata hymyilevä nuori äiti Marion-vauvan kanssa.
Olen kiitollinen että jälleen olen saanut elää menneen vuoden täällä Keniassa, lähes päivittäisessä auringonpaisteessa! Se muistuttaa minua Pääsiäisvirrestä 105 "Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa." Suomeenkin on saapunut kesäaika. "Kokoon tulkaa, taivaan linnut, suvi-ilmaan puhtaaseen. Visertäkää, pienet leivot, viinipuussa tuoreessa."
Satu Arkkila